käämi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käämi (5)

  1. (sähkö) sama kuin kela

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæːmi/
  • tavutus: kää‧mi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käämi käämit
genetiivi käämin käämien
partitiivi käämiä käämejä
akkusatiivi käämi;
käämin
käämit
sisäpaikallissijat
inessiivi käämissä käämeissä
elatiivi käämistä käämeistä
illatiivi käämiin käämeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käämillä käämeillä
ablatiivi käämiltä käämeiltä
allatiivi käämille käämeille
muut sijamuodot
essiivi kääminä käämeinä
translatiivi käämiksi käämeiksi
abessiivi käämittä käämeittä
instruktiivi käämein
komitatiivi käämeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ensiökäämi, osmankäämi, primaarikäämi, sekundaarikäämi, toisiokäämi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • käämi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.