jatkuva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]jatkuva (10) (komparatiivi jatkuvampi, superlatiivi jatkuvin) (taivutus[luo])
- yhtäkestoinen, pysyvä, pitkittynyt
- ehyt
- (matematiikka) sellainen, joka ei sisällä epäjatkuvuuksia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjɑt̪kuʋɑ/
- tavutus: jat‧ku‧va
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]alituinen, jatkua, jatkuminen, diskreetti
Johdokset
[muokkaa]- adverbit: jatkuvasti
- substantiivit: jatkuvuus
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- jatkuva Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 818 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
[muokkaa]jatkuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jatkua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jatkuva | jatkuvat |
| genetiivi | jatkuvan | jatkuvien (jatkuvain) |
| partitiivi | jatkuvaa | jatkuvia |
| akkusatiivi | jatkuva; jatkuvan |
jatkuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jatkuvassa | jatkuvissa |
| elatiivi | jatkuvasta | jatkuvista |
| illatiivi | jatkuvaan | jatkuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jatkuvalla | jatkuvilla |
| ablatiivi | jatkuvalta | jatkuvilta |
| allatiivi | jatkuvalle | jatkuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jatkuvana | jatkuvina |
| translatiivi | jatkuvaksi | jatkuviksi |
| abessiivi | jatkuvatta | jatkuvitta |
| instruktiivi | – | jatkuvin |
| komitatiivi | – | jatkuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | jatkuva- | |
| vahva vartalo | jatkuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |