pysyvä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]pysyvä (10) (komparatiivi pysyvämpi, superlatiivi pysyvin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili
- Lähi-itään yritetään saada pysyvä rauha.
- pysyvä lumi
- Hetken huumaa vai pysyvämpi muutos?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpysyʋæ/
- tavutus: py‧sy‧vä
Etymologia
[muokkaa]- partisiippi verbistä pysyä
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, joka on muuttumaton, jatkuvasti olemassa oleva, stabiili
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: pysyväinen
- substantiivit: pysyvyys
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]pysyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä pysyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pysyvä | pysyvät |
| genetiivi | pysyvän | pysyvien (pysyväin) |
| partitiivi | pysyvää | pysyviä |
| akkusatiivi | pysyvä; pysyvän |
pysyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pysyvässä | pysyvissä |
| elatiivi | pysyvästä | pysyvistä |
| illatiivi | pysyvään | pysyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pysyvällä | pysyvillä |
| ablatiivi | pysyvältä | pysyviltä |
| allatiivi | pysyvälle | pysyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pysyvänä | pysyvinä |
| translatiivi | pysyväksi | pysyviksi |
| abessiivi | pysyvättä | pysyvittä |
| instruktiivi | – | pysyvin |
| komitatiivi | – | pysyvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pysyvä- | |
| vahva vartalo | pysyvä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |