itseisarvo

Katso artikkeli Itseisarvo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

itseisarvo (1)

(matematiikka) reaaliluvun etäisyys nollasta lukusuoralla, reaalitasossa
(matematiikka) kompleksiluvun etäisyys origosta kompleksitasossa; moduli
(filosofia) se, että jotakin tavoitellaan sen itsensä takia eikä sen takia, että sillä tavoitellaan jotakin muuta
Rahalla voidaan katsoa olevan välinearvo, koska sillä yleensä tavoitellaan ruokaa, jolla on itseisarvo.

Rahanjako maailmanparantamisen hengessä on punavihreälle hallitukselle itseisarvo, maksajilta ei kysytä mitään. (Sanna Antikainen, suomenuutiset.fi)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	itseisarvo	itseisarvot
genetiivi	itseisarvon	itseisarvojen
partitiivi	itseisarvoa	itseisarvoja
akkusatiivi	itseisarvo; itseisarvon	itseisarvot
sisäpaikallissijat
inessiivi	itseisarvossa	itseisarvoissa
elatiivi	itseisarvosta	itseisarvoista
illatiivi	itseisarvoon	itseisarvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	itseisarvolla	itseisarvoilla
ablatiivi	itseisarvolta	itseisarvoilta
allatiivi	itseisarvolle	itseisarvoille
muut sijamuodot
essiivi	itseisarvona	itseisarvoina
translatiivi	itseisarvoksi	itseisarvoiksi
abessiivi	itseisarvotta	itseisarvoitta
instruktiivi	–	itseisarvoin
komitatiivi	–	itseisarvoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	itseisarvo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-