isäntä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- talon tai maatilan miespuolinen omistaja, talonisäntä
- kutsujen tai muun tilaisuuden järjestäjä
- (biologia) eliö, jota hyväksi käyttämällä loinen elää, isäntäeliö, isäntäeläin
- (taruolento) miespuolinen haltija
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈisænt̪æ/
- tavutus: i‧sän‧tä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | isäntä | isännät |
| genetiivi | isännän | isäntien (isäntäin) |
| partitiivi | isäntää | isäntiä |
| akkusatiivi | isäntä; isännän |
isännät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isännässä | isännissä |
| elatiivi | isännästä | isännistä |
| illatiivi | isäntään | isäntiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isännällä | isännillä |
| ablatiivi | isännältä | isänniltä |
| allatiivi | isännälle | isännille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isäntänä | isäntinä |
| translatiivi | isännäksi | isänniksi |
| abessiivi | isännättä | isännittä |
| instruktiivi | – | isännin |
| komitatiivi | – | isäntine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | isännä- | |
| vahva vartalo | isäntä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]johdos sanasta isä
Käännökset
[muokkaa]2. kutsujen tai muun tilaisuuden järjestäjä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]isännänviiri, isäntäeliö, isäntäeläin, isäntäjoukkue, isäntäkasvi, isäntämaa, isäntämies, isäntäperhe, isäntärenki, isäntäseura, isäntäväki, laivanisäntä, maalaisisäntä, nuori-isäntä, poroisäntä, talonisäntä, vanhaisäntä, vuokraisäntä, väli-isäntä
Vieruskäsitteet
[muokkaa]- emäntä (naispuolinen)
Aiheesta muualla
[muokkaa]- isäntä Kielitoimiston sanakirjassa
- isäntä Tieteen termipankissa
- Artikkeli 4268 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa