Siirry sisältöön

haltija

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Haltija Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

haltija (12)

  1. (oikeustiede) henkilö, jolla on hallintaoikeus tai tosiasiallinen hallinta kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen; ei välttämättä omistaja
    Jos autolla on rekisterissä sekä omistaja että haltija, haltija on verovelvollinen.
  2. haltia, luonnossa tai kodin piirissä vaikuttava uskomusolento

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhɑlt̪ijɑ/
  • tavutus: hal‧ti‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haltija haltijat
genetiivi haltijan haltijoiden
haltijoitten
(haltijain)
partitiivi haltijaa haltijoita
akkusatiivi haltija;
haltijan
haltijat
sisäpaikallissijat
inessiivi haltijassa haltijoissa
elatiivi haltijasta haltijoista
illatiivi haltijaan haltijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haltijalla haltijoilla
ablatiivi haltijalta haltijoilta
allatiivi haltijalle haltijoille
muut sijamuodot
essiivi haltijana haltijoina
translatiivi haltijaksi haltijoiksi
abessiivi haltijatta haltijoitta
instruktiivi haltijoin
komitatiivi haltijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haltija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

haltijakortti, haltijaosake, haltijapaperi, haltijavelkakirja

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. STT. (25.10.2013). "Haltia vai haltija?" Iltalehti. Viitattu 5.2.2014.