hälinä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hälinä (12)
- äänekäs toiminta
- aseman hälinä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhælinæ/
- tavutus: hä‧li‧nä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hälinä | hälinät |
| genetiivi | hälinän | hälinöiden hälinöitten (hälinäin) |
| partitiivi | hälinää | hälinöitä |
| akkusatiivi | hälinä; hälinän |
hälinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hälinässä | hälinöissä |
| elatiivi | hälinästä | hälinöistä |
| illatiivi | hälinään | hälinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hälinällä | hälinöillä |
| ablatiivi | hälinältä | hälinöiltä |
| allatiivi | hälinälle | hälinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hälinänä | hälinöinä |
| translatiivi | hälinäksi | hälinöiksi |
| abessiivi | hälinättä | hälinöittä |
| instruktiivi | – | hälinöin |
| komitatiivi | – | hälinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hälinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hälinä Kielitoimiston sanakirjassa