häly

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häly (1)[1]

  1. (fonetiikka) ääntöväylän supistuma­kohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre
  2. (akustiikka), (musiikki) epä­säännöllisten, jaksottomien värähdysten ääni, jolla ei ole erityistä sävelkorkeutta
    Symbaalien hälyä kuullaan usein itämaisessa musiikissa ja jazissa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häly hälyt
genetiivi hälyn hälyjen
partitiivi hälyä hälyjä
akkusatiivi häly;
hälyn
hälyt
sisäpaikallissijat
inessiivi hälyssä hälyissä
elatiivi hälystä hälyistä
illatiivi hälyyn hälyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hälyllä hälyillä
ablatiivi hälyltä hälyiltä
allatiivi hälylle hälyille
muut sijamuodot
essiivi hälynä hälyinä
translatiivi hälyksi hälyiksi
abessiivi hälyttä hälyittä
instruktiivi hälyin
komitatiivi hälyine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hälyääni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • häly Kielitoimiston sanakirjassa
  • häly Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1