häly
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]häly (1)
- (fonetiikka) ääntöväylän supistumakohdan pyörteisen ilmavirtauksen vaikutuksesta seuraava monille konsonanteille ominainen äänteen piirre
- (akustiikka, musiikki) epäsäännöllisten, jaksottomien värähdysten ääni, jolla ei ole erityistä sävelkorkeutta
- Symbaalien hälyä kuullaan usein itämaisessa musiikissa ja jazzissa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhæly/
- tavutus: hä‧ly
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häly | hälyt |
| genetiivi | hälyn | hälyjen |
| partitiivi | hälyä | hälyjä |
| akkusatiivi | häly; hälyn |
hälyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hälyssä | hälyissä |
| elatiivi | hälystä | hälyistä |
| illatiivi | hälyyn | hälyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hälyllä | hälyillä |
| ablatiivi | hälyltä | hälyiltä |
| allatiivi | hälylle | hälyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hälynä | hälyinä |
| translatiivi | hälyksi | hälyiksi |
| abessiivi | hälyttä | hälyittä |
| instruktiivi | – | hälyin |
| komitatiivi | – | hälyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häly- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ääntöväylä
|