Siirry sisältöön

hälinä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hälinä (12)

  1. äänekäs toiminta
    aseman hälinä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhælinæ/
  • tavutus: hä‧li‧nä

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hälinä hälinät
genetiivi hälinän hälinöiden
hälinöitten
(hälinäin)
partitiivi hälinää hälinöitä
akkusatiivi hälinä;
hälinän
hälinät
sisäpaikallissijat
inessiivi hälinässä hälinöissä
elatiivi hälinästä hälinöistä
illatiivi hälinään hälinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hälinällä hälinöillä
ablatiivi hälinältä hälinöiltä
allatiivi hälinälle hälinöille
muut sijamuodot
essiivi hälinänä hälinöinä
translatiivi hälinäksi hälinöiksi
abessiivi hälinättä hälinöittä
instruktiivi hälinöin
komitatiivi hälinöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hälinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]