hyväksyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hyväksyminen (38)
- teonnimi verbistä hyväksyä
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hyväksyminen | hyväksymiset |
| genetiivi | hyväksymisen | hyväksymisten hyväksymisien |
| partitiivi | hyväksymistä | hyväksymisiä |
| akkusatiivi | hyväksyminen; hyväksymisen |
hyväksymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hyväksymisessä | hyväksymisissä |
| elatiivi | hyväksymisestä | hyväksymisistä |
| illatiivi | hyväksymiseen | hyväksymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hyväksymisellä | hyväksymisillä |
| ablatiivi | hyväksymiseltä | hyväksymisiltä |
| allatiivi | hyväksymiselle | hyväksymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hyväksymisenä (hyväksymisnä) |
hyväksymisinä |
| translatiivi | hyväksymiseksi | hyväksymisiksi |
| abessiivi | hyväksymisettä | hyväksymisittä |
| instruktiivi | – | hyväksymisin |
| komitatiivi | – | hyväksymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hyväksymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hyväksymis- | |
Käännökset
[muokkaa]1. hyväksyminen
|