hyväksyntä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hyväksyntä (9-J)

  1. kelpoisuuden ja sallittuuden myöntö, usein hiljaisesti
    Hän nauttii toimillaan yleistä hyväksyntää.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyväksyntä hyväksynnät
genetiivi hyväksynnän hyväksyntöjen
(hyväksyntäin)
partitiivi hyväksyntää hyväksyntöjä
akkusatiivi hyväksyntä;
hyväksynnän
hyväksynnät
sisäpaikallissijat
inessiivi hyväksynnässä hyväksynnöissä
elatiivi hyväksynnästä hyväksynnöistä
illatiivi hyväksyntään hyväksyntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyväksynnällä hyväksynnöillä
ablatiivi hyväksynnältä hyväksynnöiltä
allatiivi hyväksynnälle hyväksynnöille
muut sijamuodot
essiivi hyväksyntänä hyväksyntöinä
translatiivi hyväksynnäksi hyväksynnöiksi
abessiivi hyväksynnättä hyväksynnöittä
instruktiivi hyväksynnöin
komitatiivi hyväksyntöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ennakkohyväksyntä, jälkihyväksyntä, tyyppihyväksyntä

Aiheesta muualla[muokkaa]