humina
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]humina (12)
- tuulen, heiluvien puiden pitämä tai muu luonnon ääni
- Kosken humina saattaa valvottaa keäyönä.
- koneiden tai etäisen liikenteen ääni
- korvissa soiminen, tinnitus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuminɑ/
- tavutus: hu‧mi‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humina | huminat |
| genetiivi | huminan | huminoiden huminoitten (huminain) |
| partitiivi | huminaa | huminoita |
| akkusatiivi | humina; huminan |
huminat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huminassa | huminoissa |
| elatiivi | huminasta | huminoista |
| illatiivi | huminaan | huminoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huminalla | huminoilla |
| ablatiivi | huminalta | huminoilta |
| allatiivi | huminalle | huminoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huminana | huminoina |
| translatiivi | huminaksi | huminoiksi |
| abessiivi | huminatta | huminoitta |
| instruktiivi | – | huminoin |
| komitatiivi | – | huminoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | humina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- humina Kielitoimiston sanakirjassa