humina

Suomi

Substantiivi

humina (12)

1. tuulen tai heiluvien puiden pitämä ääni
2. koneiden tai etäisen liikenteen ääni
3. korvissa soiminen, tinnitus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	humina	huminat
genetiivi	huminan	huminoiden huminoitten (huminain)
partitiivi	huminaa	huminoita
akkusatiivi	humina; huminan	huminat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	huminassa	huminoissa
elatiivi	huminasta	huminoista
illatiivi	huminaan	huminoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	huminalla	huminoilla
ablatiivi	huminalta	huminoilta
allatiivi	huminalle	huminoille
Muut
essiivi	huminana	huminoina
translatiivi	huminaksi	huminoiksi
abessiivi	huminatta	huminoitta
instruktiivi	–	huminoin
komitatiivi	–	huminoine- + omistusliite

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus: humina