humina
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tuulen, heiluvien puiden pitämä tai muu luonnon ääni
- Kosken humina saattaa valvottaa keäyönä.
- koneiden tai etäisen liikenteen ääni
- korvissa soiminen, tinnitus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhuminɑ/
- tavutus: hu‧mi‧na
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humina | huminat |
| genetiivi | huminan | huminoiden huminoitten (huminain) |
| partitiivi | huminaa | huminoita |
| akkusatiivi | humina; huminan |
huminat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huminassa | huminoissa |
| elatiivi | huminasta | huminoista |
| illatiivi | huminaan | huminoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huminalla | huminoilla |
| ablatiivi | huminalta | huminoilta |
| allatiivi | huminalle | huminoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huminana | huminoina |
| translatiivi | huminaksi | huminoiksi |
| abessiivi | huminatta | huminoitta |
| instruktiivi | – | huminoin |
| komitatiivi | – | huminoine- + omistusliite |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- humina Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12