humina

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

humina (12)[1]

  1. tuulen tai heiluvien puiden pitämä ääni
  2. koneiden tai etäisen liikenteen ääni
  3. korvissa soiminen, tinnitus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi humina huminat
genetiivi huminan huminoiden
huminoitten
(huminain)
partitiivi huminaa huminoita
akkusatiivi humina; huminan huminat
Sisäpaikallissijat
inessiivi huminassa huminoissa
elatiivi huminasta huminoista
illatiivi huminaan huminoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi huminalla huminoilla
ablatiivi huminalta huminoilta
allatiivi huminalle huminoille
Muut
essiivi huminana huminoina
translatiivi huminaksi huminoiksi
abessiivi huminatta huminoitta
instruktiivi huminoin
komitatiivi huminoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12