huijari
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]huijari (6)
- henkilö, joka valehtelee muille ihmisille saadakseen taloudellista hyötyä, esim. rahaa, tavaraa
- Rehellisenä pidetty kauppias paljastuikin huijariksi.
- henkilö, joka on muuta kuin väittää olevansa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhui̯jɑri/
- tavutus: hui‧ja‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huijari | huijarit |
| genetiivi | huijarin | huijarien huijareiden huijareitten |
| partitiivi | huijaria | huijareita huijareja |
| akkusatiivi | huijari; huijarin |
huijarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huijarissa | huijareissa |
| elatiivi | huijarista | huijareista |
| illatiivi | huijariin | huijareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huijarilla | huijareilla |
| ablatiivi | huijarilta | huijareilta |
| allatiivi | huijarille | huijareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huijarina | huijareina |
| translatiivi | huijariksi | huijareiksi |
| abessiivi | huijaritta | huijareitta |
| instruktiivi | – | huijarein |
| komitatiivi | – | huijareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huijari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. henkilö, joka on muuta kuin väittää olevansa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]avioliittohuijari, hevoshuijari, huijarisaarnaaja, huijarisyndrooma, huijariyrittäjä, korttihuijari, pörssihuijari, romanssihuijari
Vastakohta
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- huijari Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 844 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa