huara

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huara (9)

  1. (murteellinen, itämurretta) haara

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huara huarat
genetiivi huaran huarojen
(huarain)
partitiivi huaraa huaroja
akkusatiivi huara;
huaran
huarat
sisäpaikallissijat
inessiivi huarassa huaroissa
elatiivi huarasta huaroista
illatiivi huaraan huaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huaralla huaroilla
ablatiivi huaralta huaroilta
allatiivi huaralle huaroille
muut sijamuodot
essiivi huarana huaroina
translatiivi huaraksi huaroiksi
abessiivi huaratta huaroitta
instruktiivi huaroin
komitatiivi huaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Substantiivi[muokkaa]

huara (10)

  1. (murteellinen, länsimurretta, halventava) huora

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huara huarat
genetiivi huaran huarien
(huarain)
partitiivi huaraa huaria
akkusatiivi huara;
huaran
huarat
sisäpaikallissijat
inessiivi huarassa huarissa
elatiivi huarasta huarista
illatiivi huaraan huariin
ulkopaikallissijat
adessiivi huaralla huarilla
ablatiivi huaralta huarilta
allatiivi huaralle huarille
muut sijamuodot
essiivi huarana huarina
translatiivi huaraksi huariksi
abessiivi huaratta huaritta
instruktiivi huarin
komitatiivi huarine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

huara f. (monikko huaras)

  1. (Chile) sulous liikkeessä, sanoissa, tanssissa; cuecaa tanssittaessa huivilla tehtävä ele

Lähteet[muokkaa]

Diccionario etimolójico de las voces chilenas derivadas de lenguas indigenas americanas, 1904, s. 377[1]