haara
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haara (9)
- (puista) päärungosta haarautuva puun osa; (laajemmin) mikä tahansa vastaavanlainen
- puun haarat
- joen haara
- valtimon haara
- puun hanka; (yleisesti) kohta, jossa jokin haarautuu toisistaan erilleen ulottuviin osiin
- (monikossa) jalat
- Pallo meni haarojen välistä maaliin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑːrɑ/
- tavutus: haa‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haara | haarat |
| genetiivi | haaran | haarojen (haarain) |
| partitiivi | haaraa | haaroja |
| akkusatiivi | haara; haaran |
haarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haarassa | haaroissa |
| elatiivi | haarasta | haaroista |
| illatiivi | haaraan | haaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haaralla | haaroilla |
| ablatiivi | haaralta | haaroilta |
| allatiivi | haaralle | haaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haarana | haaroina |
| translatiivi | haaraksi | haaroiksi |
| abessiivi | haaratta | haaroitta |
| instruktiivi | – | haaroin |
| komitatiivi | – | haaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]2. haarautumiskohta
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: haarainen, haarakas, haarauma
- substantiivit: haarakas, haarake, haarautuma, haarikko, haaroitus
- verbit: haaraantua, haarautua, haaroa, haaroittaa, haaroittua
Yhdyssanat
[muokkaa]ankkurinhaara, asianhaara, haara-asento, haarahaukka, haaraheitto, haarahyppy, haarakappale, haarakaukoputki, haarakiila, haarakonttori, haarakäynti, haaranasta, haaraniitti, haaranousu, haarapääsky, haararaide, haaraseisonta, hallinnonhaara, joenhaara, juurenhaara, latvahaara, oksanhaara, puolustushaara, puunhaara, päähaara, sivuhaara, sukuhaara, suuhaara, teollisuudenhaara, tienhaara, tieteenhaara, tuotannonhaara, tuotantohaara