houkutus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

houkutus (39)

  1. usein voimakasta mielenkiintoa aiheuttava, attrahoiva tekijä tai ilmentymä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhou̯kut̪us/
  • tavutus: hou‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi houkutus houkutukset
genetiivi houkutuksen houkutusten
houkutuksien
partitiivi houkutusta houkutuksia
akkusatiivi houkutus;
houkutuksen
houkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi houkutuksessa houkutuksissa
elatiivi houkutuksesta houkutuksista
illatiivi houkutukseen houkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi houkutuksella houkutuksilla
ablatiivi houkutukselta houkutuksilta
allatiivi houkutukselle houkutuksille
muut sijamuodot
essiivi houkutuksena houkutuksina
translatiivi houkutukseksi houkutuksiksi
abessiivi houkutuksetta houkutuksitta
instruktiivi houkutuksin
komitatiivi houkutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo houkutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
houkutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä houkuttaa (houkut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hokutuskeino, houkutuseläin, houkutuskeino, houkutuslintu, houkutusääni

Aiheesta muualla[muokkaa]