kiusaus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- mielihalu yleensä jotakin kiellettyä tai sopimatonta kohtaan
- vastustaa kiusausta
- uunissa paistettu ruokalaji, jonka perusaineena on suikaloitu peruna, sipuli ja kerma, ja johon on voitu sekoittaa lihaa, kalaa tai kasviksia
- Kiusaus voi sisältää esimerkiksi kinkkua tai anjovista.
- Janssonin kiusaus
- (puhekieltä) kiusaaminen
- Kiusaus ei loppunut, vaikka opettajat puuttuivat asiaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiu̯sɑus/ tai /ˈkiu̯sɑu̯s/
- tavutus: kiu‧sa‧us / kiu‧saus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiusaus | kiusaukset |
| genetiivi | kiusauksen | kiusausten kiusauksien |
| partitiivi | kiusausta | kiusauksia |
| akkusatiivi | kiusaus; kiusauksen |
kiusaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiusauksessa | kiusauksissa |
| elatiivi | kiusauksesta | kiusauksista |
| illatiivi | kiusaukseen | kiusauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiusauksella | kiusauksilla |
| ablatiivi | kiusaukselta | kiusauksilta |
| allatiivi | kiusaukselle | kiusauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiusauksena | kiusauksina |
| translatiivi | kiusaukseksi | kiusauksiksi |
| abessiivi | kiusauksetta | kiusauksitta |
| instruktiivi | – | kiusauksin |
| komitatiivi | – | kiusauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiusaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiusaus- | |
Etymologia
[muokkaa][2] ruokalaji: sanasta janssoninkiusaus, ks. se
Käännökset
[muokkaa]1. mielihalu johonkin
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]janssoninkiusaus, kinkkukiusaus, lohikiusaus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiusaus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 694 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39