hinku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hinku (1-G)

  1. (arkikieltä) halu
    Onko se putinismia, että haluaa rajat ja itsenäisyyden takaisin? Kokoomus ja vasemmisto ovat olleet niitä poistamassa. Eli hinku Putinin syliin on ollut vahva.
  2. vingahtava, hinkuva ääni (vain yhdyssanassa hinkuyskä)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈhiŋkʷu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hinku hingut
genetiivi hingun hinkujen
partitiivi hinkua hinkuja
akkusatiivi hinku;
hingun
hingut
sisäpaikallissijat
inessiivi hingussa hinguissa
elatiivi hingusta hinguista
illatiivi hinkuun hinkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hingulla hinguilla
ablatiivi hingulta hinguilta
allatiivi hingulle hinguille
muut sijamuodot
essiivi hinkuna hinkuina
translatiivi hinguksi hinguiksi
abessiivi hingutta hinguitta
instruktiivi hinguin
komitatiivi hinkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hingu-
vahva vartalo hinku-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hinkuyskä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hinku Kielitoimiston sanakirjassa