hinkua
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hinkua
- (taivutusmuoto) partitiivi sanasta hinku
Verbi[muokkaa]
- hengittää vinkuen
- (arkikieltä) vaatia, haluta
- Vaimo ei sinne hingu ja lapsia ei viitsitä päästää.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhiŋkuɑˣ/
- tavutus: hin‧ku‧a
Liittyvät sanat[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hinkua Kielitoimiston sanakirjassa