hinkua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hinkua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta hinku

Verbi[muokkaa]

hinkua (52-G) (taivutus[luo])

  1. hengittää vinkuen
  2. (arkikieltä) vaatia, haluta
    Vaimo ei sinne hingu ja lapsia ei viitsitä päästää.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiŋkuɑˣ/
  • tavutus: hin‧ku‧a

Liittyvät sanat[muokkaa]

Anagrammit[muokkaa]

hiukan, kuhina, kuhnia

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hinkua Kielitoimiston sanakirjassa