hinkua

Suomi

Substantiivi

hinkua

1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta hinku

Verbi

hinkua (52-G) (taivutus[luo])

1. hengittää vinkuen
2. (arkikieltä) vaatia, haluta

   Vaimo ei sinne hingu ja lapsia ei viitsitä päästää.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhiŋkuɑˣ/
• tavutus: hin‧ku‧a

Liittyvät sanat

• hinku

Johdokset

• substantiivit: hinkuminen

Anagrammit

hiukan, kuhina, kuhnia

Aiheesta muualla

• hinkua Kielitoimiston sanakirjassa