hiljaisuus

Suomi

Substantiivi

hiljaisuus (40)

1. äänen puute
2. sen ominaisuus että jokin on hiljainen

   Tämän kylän hiljaisuus ottaa minua päähän.

3. vaikeneminen

   Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hiljaisuus	hiljaisuudet
genetiivi	hiljaisuuden	hiljaisuuksien
partitiivi	hiljaisuutta	hiljaisuuksia
akkusatiivi	hiljaisuus; hiljaisuuden	hiljaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hiljaisuudessa	hiljaisuuksissa
elatiivi	hiljaisuudesta	hiljaisuuksista
illatiivi	hiljaisuuteen	hiljaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hiljaisuudella	hiljaisuuksilla
ablatiivi	hiljaisuudelta	hiljaisuuksilta
allatiivi	hiljaisuudelle	hiljaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	hiljaisuutena	hiljaisuuksina
translatiivi	hiljaisuudeksi	hiljaisuuksiksi
abessiivi	hiljaisuudetta	hiljaisuuksitta
instruktiivi	–	hiljaisuuksin
komitatiivi	–	hiljaisuuksine- + omistusliite

Etymologia

sanan hiljainen vartalosta hiljais- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. äänen puute

englanti: silence espanja: silencio hollanti: stilte f. puola: cisza m. ranska: silence m.

romania: linişte f. tšekki: ticho n. venäjä: тишина f. viro: vaikus

Liittyvät sanat

• hiljainen
• radiohiljaisuus

Synonyymit

• äänettömyys

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: hiljaisuus