hiljaisuus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- äänen puute
- sen ominaisuus että jokin on hiljainen
- Tämän kylän hiljaisuus ottaa minua päähän.
- vaikeneminen
- Hiljaisuus on myöntymisen merkki.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiljaisuus | hiljaisuudet |
| genetiivi | hiljaisuuden | hiljaisuuksien |
| partitiivi | hiljaisuutta | hiljaisuuksia |
| akkusatiivi | hiljaisuus; hiljaisuuden |
hiljaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiljaisuudessa | hiljaisuuksissa |
| elatiivi | hiljaisuudesta | hiljaisuuksista |
| illatiivi | hiljaisuuteen | hiljaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiljaisuudella | hiljaisuuksilla |
| ablatiivi | hiljaisuudelta | hiljaisuuksilta |
| allatiivi | hiljaisuudelle | hiljaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiljaisuutena | hiljaisuuksina |
| translatiivi | hiljaisuudeksi | hiljaisuuksiksi |
| abessiivi | hiljaisuudetta | hiljaisuuksitta |
| instruktiivi | – | hiljaisuuksin |
| komitatiivi | – | hiljaisuuksine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
sanan hiljainen vartalosta hiljais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hiljaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40