hiljaisuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hiljaisuus (40)[1]

  1. äänen puute
  2. sen ominaisuus että jonkin on hiljainen
    Tämän kylän hiljaisuus ottaa minua päähän.
  3. vaikeneminen
    Hiljaisuus on myöntymisen merkki.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi hiljaisuus hiljaisuudet
genetiivi hiljaisuuden hiljaisuuksien
partitiivi hiljaisuutta hiljaisuuksia
akkusatiivi hiljaisuus; hiljaisuuden hiljaisuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi hiljaisuudessa hiljaisuuksissa
elatiivi hiljaisuudesta hiljaisuuksista
illatiivi hiljaisuuteen hiljaisuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi hiljaisuudella hiljaisuuksilla
ablatiivi hiljaisuudelta hiljaisuuksilta
allatiivi hiljaisuudelle hiljaisuuksille
Muut
essiivi hiljaisuutena hiljaisuuksina
translatiivi hiljaisuudeksi hiljaisuuksiksi
abessiivi hiljaisuudetta hiljaisuuksitta
instruktiivi hiljaisuuksin
komitatiivi hiljaisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan hiljainen vartalosta hiljais- ja takaliitteestä -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40