vaikeneminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaikeneminen (38)
- se, että vaikenee
- se, että on vaienneena
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaikeneminen | vaikenemiset |
| genetiivi | vaikenemisen | vaikenemisten vaikenemisien |
| partitiivi | vaikenemista | vaikenemisia |
| akkusatiivi | vaikeneminen; vaikenemisen |
vaikenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaikenemisessa | vaikenemisissa |
| elatiivi | vaikenemisesta | vaikenemisista |
| illatiivi | vaikenemiseen | vaikenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaikenemisella | vaikenemisilla |
| ablatiivi | vaikenemiselta | vaikenemisilta |
| allatiivi | vaikenemiselle | vaikenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaikenemisena (vaikenemisna) |
vaikenemisina |
| translatiivi | vaikenemiseksi | vaikenemisiksi |
| abessiivi | vaikenemisetta | vaikenemisitta |
| instruktiivi | – | vaikenemisin |
| komitatiivi | – | vaikenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaikenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaikenemis- | |