hiippari
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hiippari (6)
- (puhekieltä) jossakin luvatta liikkuva henkilö
- (puhekieltä) laittomilla tai hämäräperäisillä asioilla liikkuva henkilö, epäilyttävä kuljeskelija
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhiːpːɑri/
- tavutus: hiip‧pa‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hiippari | hiipparit |
genetiivi | hiipparin | hiipparien hiippareiden hiippareitten |
partitiivi | hiipparia | hiippareita hiippareja |
akkusatiivi | hiippari; hiipparin |
hiipparit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiipparissa | hiippareissa |
elatiivi | hiipparista | hiippareista |
illatiivi | hiippariin | hiippareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiipparilla | hiippareilla |
ablatiivi | hiipparilta | hiippareilta |
allatiivi | hiipparille | hiippareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hiipparina | hiippareina |
translatiivi | hiippariksi | hiippareiksi |
abessiivi | hiipparitta | hiippareitta |
instruktiivi | – | hiipparein |
komitatiivi | – | hiippareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hiippari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. jossakin luvatta liikkuva henkilö
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hiippari Kielitoimiston sanakirjassa