hihna

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hihna (9)

  1. tasalevyinen, tyyppillisesti nahasta tai kumista valmistettu, nauha

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈçiçnɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hihna hihnat
genetiivi hihnan hihnojen
(hihnain)
partitiivi hihnaa hihnoja
akkusatiivi hihna;
hihnan
hihnat
sisäpaikallissijat
inessiivi hihnassa hihnoissa
elatiivi hihnasta hihnoista
illatiivi hihnaan hihnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hihnalla hihnoilla
ablatiivi hihnalta hihnoilta
allatiivi hihnalle hihnoille
muut sijamuodot
essiivi hihnana hihnoina
translatiivi hihnaksi hihnoiksi
abessiivi hihnatta hihnoitta
instruktiivi hihnoin
komitatiivi hihnoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hihna-avokas, hihnakenkä, hihnakuljetin, hihnapyörä, hihnavälitys, hiomahihna, häntähihna, jalustinhihna, kantohihna, kaulahihna, kiilahihna, kiväärinhihna, komentohihna, kuljetushihna, kumihihna, leukahihna, liukuhihna, nahkahihna, olkahihna, otsahihna, rannehihna, talutushihna, valjashihna, vyöhiha, vyöhihna

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hihna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.