hemmoteltu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]hemmoteltu (1-I) (komparatiivi hemmotellumpi, superlatiivi hemmotelluin) (taivutus[luo])
- jota hemmotellaan tai on hemmoteltu; yksilö joka on saanut aina tahtonsa läpi, kasvanut liiallisessa materian paljoudessa
- pilalle hemmoteltu kakara
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]hemmoteltu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä hemmotella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hemmoteltu | hemmotellut |
| genetiivi | hemmotellun | hemmoteltujen |
| partitiivi | hemmoteltua | hemmoteltuja |
| akkusatiivi | hemmoteltu; hemmotellun |
hemmotellut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hemmotellussa | hemmotelluissa |
| elatiivi | hemmotellusta | hemmotelluista |
| illatiivi | hemmoteltuun | hemmoteltuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hemmotellulla | hemmotelluilla |
| ablatiivi | hemmotellulta | hemmotelluilta |
| allatiivi | hemmotellulle | hemmotelluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hemmoteltuna | hemmoteltuina |
| translatiivi | hemmotelluksi | hemmotelluiksi |
| abessiivi | hemmotellutta | hemmotelluitta |
| instruktiivi | – | hemmotelluin |
| komitatiivi | – | hemmoteltuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |