materia

Suomi

Substantiivi

materia (12)

1. (fysiikka, filosofia) aine

   Maailmankaikkeuden materia koostuu pääosin vedystä ja heliumista.

2. (kuvaannollisesti) tavara, aineelliset arvot

   Elämässä ole tarkoitus vain kerätä materiaa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	materia	materiat
genetiivi	materian	materioiden materioitten (materiain)
partitiivi	materiaa	materioita
akkusatiivi	materia; materian	materiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	materiassa	materioissa
elatiivi	materiasta	materioista
illatiivi	materiaan	materioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	materialla	materioilla
ablatiivi	materialta	materioilta
allatiivi	materialle	materioille
muut sijamuodot
essiivi	materiana	materioina
translatiivi	materiaksi	materioiksi
abessiivi	materiatta	materioitta
instruktiivi	–	materioin
komitatiivi	–	materioine- + omistusliite

Etymologia

• latinan māteria f. << johdettu sanasta māter (äiti) merkityksessä 'alkuperä'

Käännökset

1. aine

englanti: matter[en] espanja: materia f.[es] italia: materia f.[it]

ranska: matière f.[fr] ruotsi: materia yl.[sv] saksa: Materie f.[de]

Liittyvät sanat

• aines
• antimateria
• materiaali
• materialisti
• materialistinen
• materialismi

Yhdyssanat

antimateria

Aiheesta muualla

• materia Kielitoimiston sanakirjassa
• materia Tieteen termipankissa

Espanja

Substantiivi

materia f. (monikko materias)

1. (fysiikka) materia, aine, aines
2. asia, aihe, aihealue

   la Unión tendrá que resolver retos específicos en materia de energía, regulación financiera, cambio climático, inmigración, agricultura, ampliación y política exterior.

3. oppiaine

Italia

Substantiivi

materia f. (monikko materie)

1. (fysiikka) materia, aine
2. oppiaine

Ruotsi

Substantiivi

materia (3) (yks. määr. materian, mon. epämäär. materier, mon. määr. materierna)

1. (fysiikka) materia