heimo

Suomi

Alkukantainen heimo [1]

Substantiivi

heimo (1)

1. (kansatiede) ihmisyhteisö, jolla on löyhä yhteinen identiteetti, mutta ei poliittista hierarkiaa tai keskitettyä valtajärjestelmää. Jäsenyys syntyy sukulaissuhteiden mukaan, eikä periytyvää johtajuutta ole.

   intiaaniheimot

   afrikkalaiset heimot

   Suomen heimot

2. (taksonomia) eliölajien luokittelun yksikkö (familia, familiae)

   Koivukasvien heimo (Betulaceae)

3. (arkikieltä) suku tai klaani

Ääntäminen

• IPA: /ˈhei̯mo/
• tavutus: hei‧mo

Etymologia

balttilainen laina

Käännökset

1. kansatiede

englanti: tribe hollanti: stam m. indonesia: suku, suku bangsa puola: plemię n. ranska: tribu f., peuplade f.

ruotsi: stam turkki: kabile vepsä: heim viro: hõim

2. taksonomia

englanti: family kroatia: porodica f. puola: rodzina f. ruotsi: familj

serbia: familija, фамилија f. turkki: familya venäjä: семейство n. viro: sugukond

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: heimoinen
• adverbit: heimoittain
• substantiivit: heimolainen, heimous

Yhdyssanat

alaheimo, alkuasukasheimo, beduiiniheimo, eläinheimo, heimoaate, heimojuhla, heimojärjestys, heimokansa, heimokieli, heimokunta, heimomaa, heimoperintö, heimopäällikkö, heimoraja, heimoriita, heimoside, heimosota, heimosoturi, heimotapa, heimoveli, intiaaniheimo, kalaheimo, kansanheimo, kasviheimo, vuoristolaisheimo

Idiomit

• mee heimoos [tekemään jotakin]
  1. kehoitus mennä pois (tekemään jotakin)

Aiheesta muualla

• heimo Kielitoimiston sanakirjassa
• heimo Suomen murteiden sanakirjassa
• heimo Tieteen termipankissa
• heimo Suomen etymologisessa sanakirjassa
• ”Heimo”. Kysymyksiä ja vastauksia. Sanojen alkuperä. Kotimaisten kielten keskus