heimo

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Heimo
Wikipedia
Katso artikkeli Heimo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

heimo (1)

  1. (kansatiede) ihmisyhteisö, jolla on löyhä yhteinen identiteetti, mutta ei poliittista hierarkiaa tai keskitettyä valtajärjestelmää. Jäsenyys syntyy sukulaissuhteiden mukaan, eikä periytyvää johtajuutta ole.
    intiaaniheimot
    afrikkalaiset heimot
    Suomen heimot
  2. (taksonomia) eliölajien luokittelun yksikkö (familia, familiae)
    Koivukasvien heimo (Betulaceae)
  3. (arkikieltä) suku tai klaani

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heimo heimot
genetiivi heimon heimojen
partitiivi heimoa heimoja
akkusatiivi heimo;
heimon
heimot
sisäpaikallissijat
inessiivi heimossa heimoissa
elatiivi heimosta heimoista
illatiivi heimoon heimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heimolla heimoilla
ablatiivi heimolta heimoilta
allatiivi heimolle heimoille
muut sijamuodot
essiivi heimona heimoina
translatiivi heimoksi heimoiksi
abessiivi heimotta heimoitta
instruktiivi heimoin
komitatiivi heimoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alaheimo, alkuasukasheimo, beduiiniheimo, eläinheimo, heimoaate, heimojuhla, heimojärjestys, heimokansa, heimokieli, heimokunta, heimomaa, heimoperintö, heimopäällikkö, heimoraja, heimoriita, heimoside, heimosota, heimosoturi, heimotapa, heimoveli, intiaaniheimo, kalaheimo, kansanheimo, kasviheimo, vuoristolaisheimo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • heimo Kielitoimiston sanakirjassa
  • heimo Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Heimo. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.