havainto

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

havainto (1-J) (monikko havainnot)

  1. havaitsemisen tulos, ympäristön tilasta tehty mittaus tai aistinvarainen tulkinta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑ.ʋɑin.t̪o/

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Samuel Roosin käyttöön ottama sana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aikahavanto, aistihavainto, hajahavainto, harhahavainto, havainnontekijä, havainto-opetus, havaintoaika, havaintoaines, havaintoalue, havaintoarvo, havaintoasema, havaintoesimerkki, havaintoesine, havaintoesitys, havaintoharha, havaintohetki, havaintokausi, havaintokerta, havaintokirja, havaintokuva, havaintokyky, havaintokynnys, havaintomalli, havaintomenetelmä, havaintopaikka, havaintopiiri, havaintopsykologia, havaintopäivä, havaintosarja, havaintotila, havaintotulos, havaintotunti, havaintotyö, havaintoverkko, havaintovirhe, havaintoväline, havaintovälineistö havaintoyksikkö, havantomenetelmä, havantopäiväkirja, havantotaito, havantotaulu, havantotorni, ilmahavainto, itsehavainto, kasvihavainto, kenttähavainto, kertahavainto, kielihavainto, kuulohavainto, lentohavainto, lintuhavainto, lisähavainto, lämpöhavainto, matkahavainto, näköhavainto, näköhavainto, pilvihavainto, sadehavainto, säähavainto, säähavaintoalus, säähavaintoasema, säähavaintopallo, ufohavainto, vedenkorkeushavainto, virhehavainto, yleishavainto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.