hauta

Katso myös: Hauta

Suomi

Substantiivi

hauta (9-F) (monikko haudat)

1. paikka, johon kuolleen ruumis sijoitetaan, viimeinen leposija
2. syvä kohta meressä

   Mariaanien hauta

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑu̯t̪ɑ/
• tavutus: hau‧ta

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. ruumiin hautauspaikka

azeri: məzar, qəbir bosnia: grob m. englanti: grave, tomb espanja: sepultura f., sepulcro, tumba, fosa hollanti: graf n. inarinsaame: hävdi italia: tomba f. kreikka: τάφος kroaatti: grob m. norja (bokmål): grav m./f. norja (nynorsk): grav f. portugali: sepultura puola: grób m.

ranska: sépulture f., tombeau m., tombe f. romania: mormânt n. ruotsi: grav saksa: Grab n. serbia: grob, гроб m. slovakki: hrob m. sloveeni: grob m. tšekki: hrob, hrobka turkki: mezar, kabir uzbekki: mozor, qabr venäjä: могила vepsä: kaum viro: haud

Liittyvät sanat

• hautajaiset
• kaivanto
• mausoleumi
• ruumis
• uurnalehto

Johdokset

• adjektiivit: haudattu, hautaamaton
• substantiivit: hautaaja, hautaaminen, hautaus, hautuu
• verbit: haudata, hautaantua, hautauttaa, hautautua

Yhdyssanat

aarnihauta, aarniohauta, aarrehauta, ainaishauta, ampumahauta, arkkuhauta, galleriahauta, haudanhiljaisuus, haudanhäpäisy, haudankaivaja, haudanryöstö, haudanvakava, haudanvakavuus, hautaanpano, hautaansiunaaminen, hauta-arkku, hautahavu, hautahavutus, hautaholvi, hautajakso, hautakammio, hautakappeli, hautakirjoitus, hautakivi, hautakultti, hautakumpu, hautakynttilä, hautalaatta, hautalöydös, hautalöytö, hautamuistomerkki, hautapaikka, hautarauha, hautaristi, hautasaari, hautaseppele, hautasyvänne, hautaterva, hautauurna, hautavaakuna, hautavajoama, hautaveistos, hautavihko, joukkohauta, juoksuhauta, kalahauta, lanttuhauta, muinaishauta, naurishauta, perhehauta, polttohauta, ruumishauta, salahauta, sankarihauta, savihauta, sukuhauta, taisteluhauta, talvihauta, tervahauta, uurnahauta, vallihauta, vesihauta, viikinkihauta, yhteishauta, yhteyshauta

Aiheesta muualla

• hauta Kielitoimiston sanakirjassa
• hauta Tieteen termipankissa