hara
Ulkoasu
Katso myös: Hara, hará |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- alun perin kaskiviljelyssä käytetty työväline, jossa on piikit maanpinnan tasoitukseen ja rikkaruohojen poistoon
- maataloudessa käytetty vetojuhdan perässä vedettävä äkeen tapainen koje, jota käytetään nykyisin muun muassa ratsastuskenttien tasoittamiseen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑrɑ/
- tavutus: ha‧ra
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hara | harat |
genetiivi | haran | harojen (harain) |
partitiivi | haraa | haroja |
akkusatiivi | hara; haran |
harat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harassa | haroissa |
elatiivi | harasta | haroista |
illatiivi | haraan | haroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haralla | haroilla |
ablatiivi | haralta | haroilta |
allatiivi | haralle | haroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harana | haroina |
translatiivi | haraksi | haroiksi |
abessiivi | haratta | haroitta |
instruktiivi | – | haroin |
komitatiivi | – | haroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hara- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hara Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]hara
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä harati
Latina
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hara f. (genetiivi harae)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9