Siirry sisältöön

hara

Wikisanakirjasta
Katso myös: hará

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hara (9)[1]

  1. alun perin kaskiviljelyssä käytetty työväline, jossa on piikit maanpinnan tasoitukseen ja rikkaruohojen poistoon
  2. maataloudessa käytetty vetojuhdan perässä vedettävä äkeen tapainen koje, jota käytetään nykyisin muun muassa ratsastuskenttien tasoittamiseen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhɑrɑ/
  • tavutus: ha‧ra

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hara harat
genetiivi haran harojen
(harain)
partitiivi haraa haroja
akkusatiivi hara;
haran
harat
sisäpaikallissijat
inessiivi harassa haroissa
elatiivi harasta haroista
illatiivi haraan haroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haralla haroilla
ablatiivi haralta haroilta
allatiivi haralle haroille
muut sijamuodot
essiivi harana haroina
translatiivi haraksi haroiksi
abessiivi haratta haroitta
instruktiivi haroin
komitatiivi haroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hara Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

hara

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä harati

Latina

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hara f. (genetiivi harae)

  1. läävä

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9