hara
Katso myös: hará |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- alun perin kaskiviljelyssä käytetty työväline, jossa on piikit maanpinnan tasoitukseen ja rikkaruohojen poistoon
- maataloudessa käytetty vetojuhdan perässä vedettävä äkeen tapainen koje, jota käytetään nykyisin muun muassa ratsastuskenttien tasoittamiseen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhɑrɑ/
- tavutus: ha‧ra
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hara | harat |
genetiivi | haran | harojen (harain) |
partitiivi | haraa | haroja |
akkusatiivi | hara; haran |
harat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harassa | haroissa |
elatiivi | harasta | haroista |
illatiivi | haraan | haroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haralla | haroilla |
ablatiivi | haralta | haroilta |
allatiivi | haralle | haroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harana | haroina |
translatiivi | haraksi | haroiksi |
abessiivi | haratta | haroitta |
instruktiivi | – | haroin |
komitatiivi | – | haroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hara- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hara Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hara
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä harati
Latina[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hara f. (genetiivi harae)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9