halli

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Halli


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

halli (5)

  1. katettu, pinta-alaltaan suuri ja yleensä korkea tila

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈhɑ̝lːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halli hallit
genetiivi hallin hallien
partitiivi hallia halleja
akkusatiivi halli;
hallin
hallit
sisäpaikallissijat
inessiivi hallissa halleissa
elatiivi hallista halleista
illatiivi halliin halleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hallilla halleilla
ablatiivi hallilta halleilta
allatiivi hallille halleille
muut sijamuodot
essiivi hallina halleina
translatiivi halliksi halleiksi
abessiivi hallitta halleitta
instruktiivi hallein
komitatiivi halleine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi << englanti[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alehalli, alennushalli, eteishalli, halliennätys, hallikauppa, hallikauppias, hallikausi, hallikilpailu, hallikisa, hallimestaruus, hallimestaruuskilpailu, halpahalli, hehtaarihalli, huoltohalli, jäähalli, kalahalli, kauppahalli, keilahalli, konehalli, kuplahalli, lentokonehalli, lippuhalli, messuhalli, monikäyttöhalli, näyttelyhalli, paikoitushalli, parkkihalli, pysäköintihalli, ratsastushalli, squash-halli, taidehalli, tehdashalli, tennishalli, teollisuushalli, transithalli, uimahalli, urheiluhalli, vaihtoautohalli, veturihalli, ylipainehalli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • halli Tieteen termipankissa

Substantiivi[muokkaa]

halli (5)

  1. harmaahylje
  2. koirasta käytetty nimitys
    Halli haukkuu pihalla.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • halli Kielitoimiston sanakirjassa
  • halli Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.