halla
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- tilanne, jossa ilman lämpötila laskee kasvukauden aikana maanpinnan tuntumassa – tarkemmin alle kahden metrin korkeudella – alle nollaan celsiusasteeseen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑlːɑ/
- tavutus: hal‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halla | hallat |
| genetiivi | hallan | hallojen (hallain) |
| partitiivi | hallaa | halloja |
| akkusatiivi | halla; hallan |
hallat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hallassa | halloissa |
| elatiivi | hallasta | halloista |
| illatiivi | hallaan | halloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hallalla | halloilla |
| ablatiivi | hallalta | halloilta |
| allatiivi | hallalle | halloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hallana | halloina |
| translatiivi | hallaksi | halloiksi |
| abessiivi | hallatta | halloitta |
| instruktiivi | – | halloin |
| komitatiivi | – | halloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: hallava
Yhdyssanat
[muokkaa]hallamittari, hallanarka, hallankestävä, hallatorjunta, hallanpesä, hallantorjunta, hallanvaara, hallavahinko, hallavuosi, hallayö, keväthalla syyshalla
Vieruskäsitteet
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- tehdä hallaa jollekin
Aiheesta muualla
[muokkaa]Espanja
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]halla
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]halla
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).