haaveri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haaveri (6)
- (arkikieltä) vahinko, onnettomuus
- (vanhahtava) haveri, haaksirikko
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑːʋeri/
- tavutus: haa‧ve‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haaveri | haaverit |
| genetiivi | haaverin | haaverien haavereiden haavereitten |
| partitiivi | haaveria | haavereita haavereja |
| akkusatiivi | haaveri; haaverin |
haaverit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haaverissa | haavereissa |
| elatiivi | haaverista | haavereista |
| illatiivi | haaveriin | haavereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haaverilla | haavereilla |
| ablatiivi | haaverilta | haavereilta |
| allatiivi | haaverille | haavereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haaverina | haavereina |
| translatiivi | haaveriksi | haavereiksi |
| abessiivi | haaveritta | haavereitta |
| instruktiivi | – | haaverein |
| komitatiivi | – | haavereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haaveri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- haaveri Kielitoimiston sanakirjassa