haveri

Suomi

haveri (6)

(merenkulku) vesiliikenteessä tapahtunut onnettomuus
Maalla on helppo olla viisas, kun merellä on tapahtunut haveri.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haveri	haverit
genetiivi	haverin	haverien havereiden havereitten
partitiivi	haveria	havereita havereja
akkusatiivi	haveri; haverin	haverit
sisäpaikallissijat
inessiivi	haverissa	havereissa
elatiivi	haverista	havereista
illatiivi	haveriin	havereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haverilla	havereilla
ablatiivi	haverilta	havereilta
allatiivi	haverille	havereille
muut sijamuodot
essiivi	haverina	havereina
translatiivi	haveriksi	havereiksi
abessiivi	haveritta	havereitta
instruktiivi	–	haverein
komitatiivi	–	havereine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	haveri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Sanan alkuperä on epäselvä. Eräiden lähteiden mukaan se juontuisi arabian sanasta àwārīya, verbistä عور, àwār, merkityksessä ”laidan yli vaaran uhatessa heitetyistä tavaroista koituneen vahingon jako”, ranskaan n. vuonna 1200 genovan, katalaanin tai provensiaalin kautta. (CNRTL) Toisaalta esimerkiksi Oxford English Dictionaryn mukaan tämä teoria on kumottu ja arabian sana olisikin laina eurooppalaisista kielistä. Eräs mahdollinen alkuperä on italian avere, vanhan ranskan aveir, merkityksessä ”omaisuus” ja siten ”omaisuudesta tai kauppatavarasta peritty vero”, mikä on sanan varhaisin tunnettu käyttö merenkulussa.

1. vesiliikenteessä tapahtunut onnettomuus

haveri n. (3) (yks. määr. haveriet[luo], mon. epämäär. haverier [luo], mon. määr. haverierna [luo])