hörhö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hörhö (1)
- (arkikieltä) ymmärrykseltään sekava ja omituinen henkilö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhørhø/
- tavutus: hör‧hö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hörhö | hörhöt |
| genetiivi | hörhön | hörhöjen |
| partitiivi | hörhöä | hörhöjä |
| akkusatiivi | hörhö; hörhön |
hörhöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hörhössä | hörhöissä |
| elatiivi | hörhöstä | hörhöistä |
| illatiivi | hörhöön | hörhöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hörhöllä | hörhöillä |
| ablatiivi | hörhöltä | hörhöiltä |
| allatiivi | hörhölle | hörhöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hörhönä | hörhöinä |
| translatiivi | hörhöksi | hörhöiksi |
| abessiivi | hörhöttä | hörhöittä |
| instruktiivi | – | hörhöin |
| komitatiivi | – | hörhöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hörhö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: hörhöillä
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hörhö Kielitoimiston sanakirjassa