hörhö

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hörhö (1)

  1. (arkikieltä) ymmärrykseltään sekava ja omituinen henkilö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hörhö hörhöt
genetiivi hörhön hörhöjen
partitiivi hörhöä hörhöjä
akkusatiivi hörhö; hörhön hörhöt
sisäpaikallissijat
inessiivi hörhössä hörhöissä
elatiivi hörhöstä hörhöistä
illatiivi hörhöön hörhöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hörhöllä hörhöillä
ablatiivi hörhöltä hörhöiltä
allatiivi hörhölle hörhöille
muut sijamuodot
essiivi hörhönä hörhöinä
translatiivi hörhöksi hörhöiksi
abessiivi hörhöttä hörhöittä
instruktiivi hörhöin
komitatiivi hörhöine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hörhö Kielitoimiston sanakirjassa