hihhuli
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]hihhuli (6)
- (halventava) lestadiolainen; laajemmin kristillinen henkilö, uskovainen
- (halventava) johonkin muuhun tiukasti uskova, jossain uskossa oleva
- Naapurin hihhuli uskoo Neuvostoliiton hyökkäävän ensi vuonna.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhihːuli/
- tavutus: hih‧hu‧li
Etymologia
[muokkaa]Onomatopoeettinen sana, joka jäljittelee lestadiolaisuuden ns. liikutuksissa esiintyneitä hih huh -huutoja.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hihhuli | hihhulit |
| genetiivi | hihhulin | hihhulien hihhuleiden hihhuleitten |
| partitiivi | hihhulia | hihhuleita hihhuleja |
| akkusatiivi | hihhuli; hihhulin |
hihhulit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hihhulissa | hihhuleissa |
| elatiivi | hihhulista | hihhuleista |
| illatiivi | hihhuliin | hihhuleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hihhulilla | hihhuleilla |
| ablatiivi | hihhulilta | hihhuleilta |
| allatiivi | hihhulille | hihhuleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hihhulina | hihhuleina |
| translatiivi | hihhuliksi | hihhuleiksi |
| abessiivi | hihhulitta | hihhuleitta |
| instruktiivi | – | hihhulein |
| komitatiivi | – | hihhuleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hihhuli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- hihhulilaisuus
- verbit: hihhuloida
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hihhuli Kielitoimiston sanakirjassa