häive

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häive (48)

  1. (sodankäynti, yhdyssanan osana) viittaa tutkalle näkymättömyyteen
    Horten Ho 229 oli ensimmäinen lentokone, jolla oli häiveominaisuuksia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhæi̯ʋeˣ/
  • tavutus: häi‧ve

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häive häiveet
genetiivi häiveen häiveiden
häiveitten
partitiivi häivettä häiveitä
akkusatiivi häive;
häiveen
häiveet
sisäpaikallissijat
inessiivi häiveessä häiveissä
elatiivi häiveestä häiveistä
illatiivi häiveeseen häiveisiin
häiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häiveellä häiveillä
ablatiivi häiveeltä häiveiltä
allatiivi häiveelle häiveille
muut sijamuodot
essiivi häiveenä häiveinä
translatiivi häiveeksi häiveiksi
abessiivi häiveettä häiveittä
instruktiivi häivein
komitatiivi häiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo häivee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
häivet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]