häivä
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]häivä (10)
- pieni määrä, häivähdys
- ei huolen häivää(kään) [= ei pienintäkään murhetta]
- hymyn häivä suupielissä
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | häivä | häivät |
genetiivi | häivän | häivien (häiväin) |
partitiivi | häivää | häiviä |
akkusatiivi | häivä; häivän |
häivät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | häivässä | häivissä |
elatiivi | häivästä | häivistä |
illatiivi | häivään | häiviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | häivällä | häivillä |
ablatiivi | häivältä | häiviltä |
allatiivi | häivälle | häiville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | häivänä | häivinä |
translatiivi | häiväksi | häiviksi |
abessiivi | häivättä | häivittä |
instruktiivi | – | häivin |
komitatiivi | – | häivine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | häivä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |