funktioverbi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]funktioverbi (5)
- (kielitiede) verbi, joka esiintyy määreen kanssa niin, että niiden muodostaman sanaparin informaatio painottuu määreeseen
- Suomessa esim. verbi "tehdä" esiintyy funktioverbinä esim. yhteydessä "tehdä päätös".
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | funktioverbi | funktioverbit |
| genetiivi | funktioverbin | funktioverbien (funktioverbein) |
| partitiivi | funktioverbiä | funktioverbejä |
| akkusatiivi | funktioverbi; funktioverbin |
funktioverbit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | funktioverbissä | funktioverbeissä |
| elatiivi | funktioverbistä | funktioverbeistä |
| illatiivi | funktioverbiin | funktioverbeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | funktioverbillä | funktioverbeillä |
| ablatiivi | funktioverbiltä | funktioverbeiltä |
| allatiivi | funktioverbille | funktioverbeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | funktioverbinä | funktioverbeinä |
| translatiivi | funktioverbiksi | funktioverbeiksi |
| abessiivi | funktioverbittä | funktioverbeittä |
| instruktiivi | – | funktioverbein |
| komitatiivi | – | funktioverbeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | funktioverbi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. verbi, joka esiintyy määreen kanssa niin, että niiden muodostaman sanaparin informaatio painottuu määreeseen
|