fonotaksi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Fonotaksi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

fonotaksi (5)

  1. (kielitiede) säännöstö, jonka mukaan äänteet liittyvät tai voivat liittyä toisiinsa eri kielissä
    Fonotaksi suomen kielessä: suomessa ehkä leimaa antavin fonotaktinen sääntö on vokaalisointu, joka säätelee taivuttamista ja uusien sanojen muodostamista kielessämme. (fi.wikipedia.org)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈfo̞.no̞ˌt̪ɑk.s̠i]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi fonotaksi fonotaksit
genetiivi fonotaksin fonotaksien
(fonotaksein)
partitiivi fonotaksia fonotakseja
akkusatiivi fonotaksi;
fonotaksin
fonotaksit
sisäpaikallissijat
inessiivi fonotaksissa fonotakseissa
elatiivi fonotaksista fonotakseista
illatiivi fonotaksiin fonotakseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi fonotaksilla fonotakseilla
ablatiivi fonotaksilta fonotakseilta
allatiivi fonotaksille fonotakseille
muut sijamuodot
essiivi fonotaksina fonotakseina
translatiivi fonotaksiksi fonotakseiksi
abessiivi fonotaksitta fonotakseitta
instruktiivi fonotaksein
komitatiivi fonotakseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo fonotaksi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]