fonologia
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]fonologia (12)
- (kielitiede) äänneoppi, kielitieteen haara, joka tutkii foneemeja
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈfonoˌlogiɑ/
- tavutus: fo‧no‧lo‧gi‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fonologia | fonologiat |
| genetiivi | fonologian | fonologioiden fonologioitten (fonologiain) |
| partitiivi | fonologiaa | fonologioita |
| akkusatiivi | fonologia; fonologian |
fonologiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fonologiassa | fonologioissa |
| elatiivi | fonologiasta | fonologioista |
| illatiivi | fonologiaan | fonologioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fonologialla | fonologioilla |
| ablatiivi | fonologialta | fonologioilta |
| allatiivi | fonologialle | fonologioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fonologiana | fonologioina |
| translatiivi | fonologiaksi | fonologioiksi |
| abessiivi | fonologiatta | fonologioitta |
| instruktiivi | – | fonologioin |
| komitatiivi | – | fonologioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | fonologia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. äänneoppi, kielitieteen haara, joka tutkii foneemeja
|
|