fonologia
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (kielitiede) äänneoppi, kielitieteen haara, joka tutkii foneemeja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈfonoˌlogiɑ/
- tavutus: fo‧no‧lo‧gi‧a
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fonologia | fonologiat |
| genetiivi | fonologian | fonologioiden fonologioitten (fonologiain) |
| partitiivi | fonologiaa | fonologioita |
| akkusatiivi | fonologia; fonologian |
fonologiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fonologiassa | fonologioissa |
| elatiivi | fonologiasta | fonologioista |
| illatiivi | fonologiaan | fonologioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fonologialla | fonologioilla |
| ablatiivi | fonologialta | fonologioilta |
| allatiivi | fonologialle | fonologioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fonologiana | fonologioina |
| translatiivi | fonologiaksi | fonologioiksi |
| abessiivi | fonologiatta | fonologioitta |
| instruktiivi | – | fonologioin |
| komitatiivi | – | fonologioine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. äänneoppi, kielitieteen haara, joka tutkii foneemeja
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12