fonetiikka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- ihmisääntä, ääntämystä ja äänteitä tutkiva tieteenala: ääntöoppi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈfonet̪iːkːɑ/
- tavutus: fo‧ne‧tiik‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | fonetiikka | fonetiikat |
| genetiivi | fonetiikan | fonetiikkojen (fonetiikkain) |
| partitiivi | fonetiikkaa | fonetiikkoja |
| akkusatiivi | fonetiikka; fonetiikan |
fonetiikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | fonetiikassa | fonetiikoissa |
| elatiivi | fonetiikasta | fonetiikoista |
| illatiivi | fonetiikkaan | fonetiikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | fonetiikalla | fonetiikoilla |
| ablatiivi | fonetiikalta | fonetiikoilta |
| allatiivi | fonetiikalle | fonetiikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | fonetiikkana | fonetiikkoina |
| translatiivi | fonetiikaksi | fonetiikoiksi |
| abessiivi | fonetiikatta | fonetiikoitta |
| instruktiivi | – | fonetiikoin |
| komitatiivi | – | fonetiikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | fonetiika- | |
| vahva vartalo | fonetiikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- kreikan sanasta φωνή (’ääni’)
Käännökset
[muokkaa]1. ääntämystä ja äänteitä tutkiva tieteenala, äänneoppi
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- fonetiikka Kielitoimiston sanakirjassa
- fonetiikka Tieteen termipankissa