falskius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

falskius (40)[1]

  1. se, että on falski

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈfɑlskius/ tai /ˈfɑlskiu̯s/
  • tavutus: fals‧ki‧us / fals‧kius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi falskius falskiudet
genetiivi falskiuden falskiuksien
partitiivi falskiutta falskiuksia
akkusatiivi falskius;
falskiuden
falskiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi falskiudessa falskiuksissa
elatiivi falskiudesta falskiuksista
illatiivi falskiuteen falskiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi falskiudella falskiuksilla
ablatiivi falskiudelta falskiuksilta
allatiivi falskiudelle falskiuksille
muut sijamuodot
essiivi falskiutena falskiuksina
translatiivi falskiudeksi falskiuksiksi
abessiivi falskiudetta falskiuksitta
instruktiivi falskiuksin
komitatiivi falskiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo falskiude-
vahva vartalo falskiute-
konsonantti-
vartalo
falskiut-

Etymologia[muokkaa]

sanan falski vartalosta falski- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40