faaraokoira
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]faaraokoira
- vinttikoiraa muistuttava podencon sukuinen alkukantainen metsästyskoira, joka on kotoisin Maltalta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | faaraokoira | faaraokoirat |
| genetiivi | faaraokoiran | faaraokoirien (faaraokoirain) |
| partitiivi | faaraokoiraa | faaraokoiria |
| akkusatiivi | faaraokoira; faaraokoiran |
faaraokoirat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | faaraokoirassa | faaraokoirissa |
| elatiivi | faaraokoirasta | faaraokoirista |
| illatiivi | faaraokoiraan | faaraokoiriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | faaraokoiralla | faaraokoirilla |
| ablatiivi | faaraokoiralta | faaraokoirilta |
| allatiivi | faaraokoiralle | faaraokoirille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | faaraokoirana | faaraokoirina |
| translatiivi | faaraokoiraksi | faaraokoiriksi |
| abessiivi | faaraokoiratta | faaraokoiritta |
| instruktiivi | – | faaraokoirin |
| komitatiivi | – | faaraokoirine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | faaraokoira- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana osista faarao ja koira, viittaa muinaisten faaraoiden haudoista löytyneisiin kaiverruksiin, joissa esiintyi tämäntyyppinen koira
Käännökset
[muokkaa]1. eräs koirarotu
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yläkäsitteet
[muokkaa]- koiraeläimet (Canidea)
- kesykoira (Canis familiaris)
Aiheesta muualla
[muokkaa]- faaraokoira Kielitoimiston sanakirjassa