erite

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

erite (48-C)

  1. kehon erittämä aines

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈerit̪eˣ/
  • tavutus: e‧ri‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erite eritteet
genetiivi eritteen eritteiden
eritteitten
partitiivi eritettä eritteitä
akkusatiivi erite;
eritteen
eritteet
sisäpaikallissijat
inessiivi eritteessä eritteissä
elatiivi eritteestä eritteistä
illatiivi eritteeseen eritteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eritteellä eritteillä
ablatiivi eritteeltä eritteiltä
allatiivi eritteelle eritteille
muut sijamuodot
essiivi eritteenä eritteinä
translatiivi eritteeksi eritteiksi
abessiivi eritteettä eritteittä
instruktiivi erittein
komitatiivi eritteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Alakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

limaerite, tulehduserite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • erite Kielitoimiston sanakirjassa