erittää
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erittää (53-C) (taivutus [luo])
- (rauhasesta tms.) tuottaa ulkopuolelleen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈerit̪ːæːˣ/
- tavutus: e‧rit‧tää
Etymologia[muokkaa]
Nykyisessä merkityksessään Vomari Kilpisen 1844 esittämä uudissana. Vanhempi merkitys on ’erottaa, tehdä erilaiseksi’ ja on johdettu erä-sanasta.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erittää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004