erittäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]erittäminen (38)
- teonnimi verbistä erittää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erittäminen | erittämiset |
| genetiivi | erittämisen | erittämisten erittämisien |
| partitiivi | erittämistä | erittämisiä |
| akkusatiivi | erittäminen; erittämisen |
erittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erittämisessä | erittämisissä |
| elatiivi | erittämisestä | erittämisistä |
| illatiivi | erittämiseen | erittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erittämisellä | erittämisillä |
| ablatiivi | erittämiseltä | erittämisiltä |
| allatiivi | erittämiselle | erittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erittämisenä (erittämisnä) |
erittämisinä |
| translatiivi | erittämiseksi | erittämisiksi |
| abessiivi | erittämisettä | erittämisittä |
| instruktiivi | – | erittämisin |
| komitatiivi | – | erittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erittämis- | |