erikoisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
erikoisuus (40)
- se, että on erikoinen
- se, mikä tekee jostakin erikoisen tai erityisen; erikoislaatuisuus
- erikoinen esine, ruoka tms.
- Tämä ruoka on nigerialainen erikoisuus.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈeriˌkoi̯suːs/
- tavutus: e‧ri‧koi‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erikoisuus | erikoisuudet |
| genetiivi | erikoisuuden | erikoisuuksien |
| partitiivi | erikoisuutta | erikoisuuksia |
| akkusatiivi | erikoisuus; erikoisuuden |
erikoisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erikoisuudessa | erikoisuuksissa |
| elatiivi | erikoisuudesta | erikoisuuksista |
| illatiivi | erikoisuuteen | erikoisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erikoisuudella | erikoisuuksilla |
| ablatiivi | erikoisuudelta | erikoisuuksilta |
| allatiivi | erikoisuudelle | erikoisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erikoisuutena | erikoisuuksina |
| translatiivi | erikoisuudeksi | erikoisuuksiksi |
| abessiivi | erikoisuudetta | erikoisuuksitta |
| instruktiivi | – | erikoisuuksin |
| komitatiivi | – | erikoisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | erikoisuude- | |
| vahva vartalo | erikoisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
erikoisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan erikoinen vartalosta erikois- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on erikoinen
|
2. se, mikä tekee jostakin erikoisen tai erityisen
|
3. erikoinen esine tms.
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- erikoisuus Kielitoimiston sanakirjassa