ellipsi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ellipsi (5)
- (matematiikka) geometrinen tasokäyrä, joka määritellään niiden pisteiden urana, joista kahteen kiinteään pisteeseen (polttopisteet) mitattujen etäisyyksien summa on vakio, erikoistapaus soikiosta
- (kielitiede) yhden tai useamman sanan tai yhdyssanan osan taikka kieliopin vaatiman lauseenjäsenen pois jättäminen lauseesta niin, että asia selviää asiayhteydestä
- Usein käytetty sanomalehti-sanan ellipsi on lehti.
- kolme pistettä -välimerkki (…)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈelːipsi/
- tavutus: el‧lip‧si
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ellipsi | ellipsit |
| genetiivi | ellipsin | ellipsien (ellipsein) |
| partitiivi | ellipsiä | ellipsejä |
| akkusatiivi | ellipsi; ellipsin |
ellipsit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ellipsissä | ellipseissä |
| elatiivi | ellipsistä | ellipseistä |
| illatiivi | ellipsiin | ellipseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ellipsillä | ellipseillä |
| ablatiivi | ellipsiltä | ellipseiltä |
| allatiivi | ellipsille | ellipseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ellipsinä | ellipseinä |
| translatiivi | ellipsiksi | ellipseiksi |
| abessiivi | ellipsittä | ellipseittä |
| instruktiivi | – | ellipsein |
| komitatiivi | – | ellipseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ellipsi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]latinan ellīpsis f. << muinaiskreikan ἔλλειψις, "poisjättö". Nimen antoi Apollonios Pergalainen teoksessaan Konika kartioleikkauksista