soikio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]soikio (3)
- kahdelta puolelta kokoon puristunut tai litistynyt ympyrä; ovaali; soikio muistuttaa muodoltaan ellipsiä, mutta sen muotoa ei ole määrätty matemaattisen tarkasti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsoi̯kio/, [ˈsʷo̞ik̟io̞]
- tavutus: soi‧ki‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soikio | soikiot |
| genetiivi | soikion | soikioiden soikioitten |
| partitiivi | soikiota | soikioita |
| akkusatiivi | soikio; soikion |
soikiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soikiossa | soikioissa |
| elatiivi | soikiosta | soikioista |
| illatiivi | soikioon | soikioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soikiolla | soikioilla |
| ablatiivi | soikiolta | soikioilta |
| allatiivi | soikiolle | soikioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soikiona | soikioina |
| translatiivi | soikioksi | soikioiksi |
| abessiivi | soikiotta | soikioitta |
| instruktiivi | – | soikioin |
| komitatiivi | – | soikioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soikio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- soikio Kielitoimiston sanakirjassa