edellytys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

edellytys (39)

  1. ehto jonkin tapahtumiselle
  2. (oikeustiede) sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]