edellytys

Suomi[muokkaa]

edellytys (39)

ehto jonkin tapahtumiselle
(oikeustiede) sopimuksessa tai muussa oikeustoimessa ilmenevä asia tai seikka, jota ilman toinen asia ei voi toteutua, vaikka tällaista ehtoa ei ole sisällytetty oikeustoimeen; edellytys on itsenäinen oikeudellinen tosiseikka, joka ilmenee oikeustoimen sisällön lisänä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	edellytys	edellytykset
genetiivi	edellytyksen	edellytysten edellytyksien
partitiivi	edellytystä	edellytyksiä
akkusatiivi	edellytys; edellytyksen	edellytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	edellytyksessä	edellytyksissä
elatiivi	edellytyksestä	edellytyksistä
illatiivi	edellytykseen	edellytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	edellytyksellä	edellytyksillä
ablatiivi	edellytykseltä	edellytyksiltä
allatiivi	edellytykselle	edellytyksille
muut sijamuodot
essiivi	edellytyksenä	edellytyksinä
translatiivi	edellytykseksi	edellytyksiksi
abessiivi	edellytyksettä	edellytyksittä
instruktiivi	–	edellytyksin
komitatiivi	–	edellytyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	edellytykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	edellytys-